Virheiden myöntäminen, osa henkistä kasvamista

Olen viime aikoina törmännyt monesti sellaiseen asiaan kuin oman virheen kieltäminen. Ihminen kun tekee inhimillisen virheen, alkaa selittelemään tätä, kiertelee ja etsii syyllisiä muualta kuin sieltä omasta pelistä.
Olen pohtinut jo kauan tätä kysymystä, että mikä siinä oman virheen myöntämisessä on niin kamalan hankalaa?
Olen itse ollut huono myöntämään virheitäni ja täytyi oikein harjoitella tätä asiaa.
Sitten kun sen kerran oppii tekemään, elämästä tulee niin paljon kevyempää. Sanon vain, voi hitsi, mä mokasin, anteeks se oli mun vika, mä en oo täydellinen ja teen virheitä, yritän ottaa tästä opikseni, enkä tee toiste enää samaa virhettä! That's it, olen inhimillinen ihminen!
Mikä sitten on se toinen vaihtoehto?
Esimerkiksi tässä Ms. Virheenkieltäjä. -Teen virheen, mutta hetkinen, jos tuo ihminen ei olisi tehnyt noin, niin minun ei olisi tarvinut tehdä näin, ja joutua tekemään tätä typerää virhettä, ja oikeastaan minä en tehny mitään väärin, koska tämä toinen tyyppi teki aluksi näin, joka johti siihen että minä tein näin, enkä pyydä anteeksi, koska minä en tehnyt väärin, vaan se toinen tyyppi aloitti koko jutun!
Seuraavalla kerralla sama juttu, ja toistan taas virheeni, virheen, jota en oikeastaan tehnyt, koska joka kylläkin on tuon toisen vika, enkä pyydä anteeksi koska jos tuo toinen ei olisi tehnyt noin ... .... .. ja päläpälä, pälä.. !!
-Huoh, olipas taas raskas päivä, kun koko päivä meni siihen että löytäisin syntipukin tekemilleni pikku virheille, mitä kaikille sattuu päivittäin, paitsi minulle, minulle ei satu virheitä, en tee virheitä, ja jos teen tai näyttää siltä että tein, niin virhettä ei olisi sattunut jos muut eivät olisi toiminut noin ja jos  .. ... päläpälä pälä.. !!

Onko tuttua? Mikä siinä on että jaksaa päivästä toiseen syytellä muita, mieluummin kuin vain hyväksyä se tosiasia, ettei ole täydellinen ja tekee virheitä!?
Jos jokainen ihminen ottaisi omat virheet omille niskoillensa, muiden ei tarvitsisi kantaa toisten syntejä hartioillaan, tai yrittää korjata niitä!
Oletteko miettineet sitä, kuinka paljon tässä maailmassa menee asoita pieleen sen takia ettei osata myöntää olevansa vääräässä, vaan taistellaan loputtomiin siitä kuka teki väärin, kuka on oikeassa ja kuka on syyllinen milloin mihinkin asiaan!?

Ilman virheitä ei voi oppia, ja virheitä täytyy tehdä, mutta jos niitä omia virheitä ei ikinä suostu näkemään, niin miten sitä voi ikinä muuttaa mitään paremmaksi?
Nämä virheiden kääntäjät ja syntipukin etsijät, luovat hirveän taakaan jälkeläisille, oli kyse perheenjäsenistä tai vaikkapa maailman johtavimmista ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä . Koittakaa ihmiset elää viikko niin, että uskallatte myöntää tehneenne virheen, sanokaa, "oho, mä mokasin, voi että, nyt kyllä ottaa päähän!!"
mut hei, eihän maailma tähän kaadu, ei vaan tehdä samaa virhettä uudestaan :)
Vaikka joku muu olisi alunperin aiheuttanut sen virheen sattumisen, niin riittää että itse päätät, että SINÄ et tee samaa virhettä uudestaan! Huolehdi vain siitä omasta kasvamisesta asian suhteen.


Henkistä kasvamista osa 2.
Olen usein miettinyt sitä, kun yrittää olla niin täydellinen kokoajan, vertaa itseään ja vaan haluaa olla jotain..
niin mietin jotain ihmistä joka on omasta mielestäni paljon parempi asioissa kuin minä ja paremman näköinen kuin minä itse, jnp.
Kiusaan itseäni ajattelemalla tätä henkilöä, ja sitten tunnustelen, miltä minusta tuntuu nähdä itseni tämän henkilön varjossa?!
Noh?, eihän se kivalta tunnu, mutta eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään merkistystä, koska olen minä, enkä kukaan muu ja parasta mitä voin tehdä itseni puolesta, on hyväksyä itseni tällaisena kuin olen ja tehdä siitä mahdollisimman hyvä asia.
Tämä kuulostaa aivan typerältä,kun kirjoittaa nämä jutut, mutta olenko yksin näiden ajatuksien kanssa?

Miten auttaa nuorta aikuista, jolla on paha päihdeonglema?

Nyt tulee vakavaa tekstiä!!

Kysymys on tämä:
Kuinka nuori aikunien jolla on päihdeongelma, pääsee apuun Suomessa?

Eli kun se maaginen raja aikuisuuteen täyttyy, nuori täyttää 18 vuotta, kaikki mahdollisuudet apuun häviää!
Tästä iästä lähtien lapsi onkin yhtäkkiä aikuinen, eikä hoitoon voi pakottaa, jos ei itse halua.
Miten sitten, kun ongelma on jo niin pitkällä että nuori aikuinen ei uskalla hakeutua apuun omasta tahdosta, koska pelkää ensinnäkin niitä hirveitä vieroitusoireita joita tästä seuraa, ja sitä oloa, jonka takia alunperun vajosi niinkin syvälle päihteiden käyttöön?

Nuori haluaa apua, viiltelee itseään, yrittää yliannostuksella lääkkeiden sekakäytön myötä, päästä tästä elämästä pois, tai ainakin huutaa APUA, että "auttakaa joku, voin todella pahoin!"

Koska tämä henkilö on nyt 18 vuotta, häntä ei voi pakottaa hoitoon, mutta läheiset tekevät kaikkensa että hänet saataisiin suljettuun hoitoon! Aivan liian monta kertaa ollaan käyty terveyskeskuksessa, yritetty saada lähetettä suljettuun hoitoon, poliisit ja jopa terveyskeskuslääkäri ovat tätä mieltä, että hoitoa tarvitaan. Toisessa päässä, eli paikassa johon yritetään päästä hoitoon kieltäydytään.

Nuori itse sanoo suoraan, että katkaisuasemalle on turha mennä, koska tämä on vapaaehtoinen paikka, josta saa lähteä koska haluaa. Hän tietää että kun vieroitusoireet iskevät ja se sietämätön ahdistus jnp. hän lähtee pois lievittämään oloon, eli etsii uuden satsin aineita/lääkkeitä, joilla pääsee taas pois tästä maailmasta.
Eli onko Suomessa mitenkään mahdollista auttaa tällaisia nuoria aikuisia?
Läheiset kärsii ja ovat aivan loppu sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä nuori aikuinen on ihana ihminen, jolla on todella paljon rakastavia läheisiä ympärillä. Asiat vaan ovat menneet "hieman" pieleen, ja hänen elämänsä on todella kovaa vauhtia päättymässä aivan liian aikasin. Tämä on hirveää! Haluamme auttaa, mutta kuinka? Jokainen ihminen saa vain yhden elämän ja jokaisesta ihmisestä pitää pitää huolta, eikö se ole meidän velvollisuus tässä maailmassa?!
Miksi se on niin vaikeaa auttaa toista ihmistä? Jos itse tarvisin kipeästi apua, tajusin juuri että tässä maailmassa ollaan aivan yksin.
Kuka sen päättää, että toista ei saa auttaa pakolla, koska kyllähän jokainen tietää mihin tämän kyseisen nuoren aikuisen polku johtaa ilman apua!

Pitäisikö tämä nuori aikuinen jättää oman onnensa nojaan, hän joka ei enää tiedä omaa parastaan, eikä osaa huolehtia itsestään? Miten hän voisi hakeutua vapaaehtoisesti hoitoon?
Näinkö me toimimme kaikkien ihmisten kanssa, jotka ovat apua vailla? Jätämme heidät yksin ja mitä sitten?
Odotamme että pääsemme heistä eroon, tavalla tai toisella!
Ei ikinä, minä en suostu luovuttamaan!

Kannabis-ilta ja oma näkemykseni aiheesta

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa tälle puolelle blogissani, aiheesta kannabis.
Aihe oli niin mielenkiintoinen, Ylen keskustelussa Tiistaina 4.3.2014.
Ohjelmassa keskusteltiin aineen dekriminalisoinnista, mutta ajattelin nyt kirjoittaa myös omia mielipiteitä koko aineesta ja sen laillistamisesta, verrattuna esim. viinaan.

Aloitan painottamalla sitä että EN itse ole koskaan ollut "pilvessä", enkä varsinaisesti ole tämän aineen käyttämisen puolella,mutta näkemykseni kannabiksen käytöstä on kuitenkin aika laaja.
Vertaan kannabiksen käyttö esimerkiski viinan käyttöön, joka myös on päihde siinä missä tämä toinen aine, vaikka tiedämme enemmän viinasta kuin kannabiksesta, johtuen siitä että tämä jälkimmäinen aine on kielletty lailla, eikä siitä ole yhtä laajaa tutkimusta kuin viinan käytöstä.
Yritän nyt antaa näkökulmaa aiheelle ja yritän kirjoittaa mahdollisimman puolueettomasti.

Tässä hieman pohdiskelua. Nämä kysymykset ovat osittain kannabis-illan keskustelun aiheita.

-Millä tavalla viina on parempi kuin kannabis? (moniko elää perheessä jossa on paha alkoholiongelma?)
Käsi pystyyn täällä päässä. Olen nähnyt mitä viina tekee ihmiselle, mutta samalla on tietenkin hyvä että tässä ei ole vielä kannabis tai muu päihde seassa. Mietin mitä pelkkä kannabis olisi tehnyt, ilman viinaa? Hyvää vai pahaa? Mikä on oikea syy siihe että olen joutunut kokemaan alkoholismia perheessä koko lapsuuteni ajan? Syy on tuskin se että viina ei ole lailla kielletty, mutta jos olisi, miltä asiat silloin näyttäisi? Tai jos kannabis olisi ollut laillista mutta ei viina, miltä näyttäisi tämän päivän tilanne omassa elämässäni siinä tapauksessa? Tätä en voi tietää.. tiedän vain sen että myös viina on pahasta.

-Miten perustellaan väite, että kannabis syrjäyttää ihmisiä?
Omasta mielestäni esimerkiksi työttömyys, varsinkin nuorten työttömyys ja eläkeikärajan nostaminen, lisää syrjäytymisen riskiä, paljon enemmän kuin kannabiksen laillistaminen.

-Mikä voisi olla syy siihen, että kannabiksen käyttäjä syrjäytyy ja aiheuttaa häpeää perheelleensä? Tästä häpeästä keskusteltiin ohjelmassa.
Sanoisin että aika usein ongelmiin johtanut päihteiden käyttö johtaa juurensa perheen sisäistä ongelmista. Eli jos tässä tunnetaan häpeää, olisi syytä miettiä mitä perheessä tapahtuu ja mikä tämän ongelman aiheuttaa. Tässäkin on usein syynä se, ettei perheellä ole tarpeeksi aikaa toisilleen. Hinnat nousevat, kulut lisääntyvät, mutta palkat pysyy samana.
Meillä ei ole aikaa keskittyä perheeseen ja siihen miten lapset voivat, koska joudumme tekemään ihan hirveästi töitä, jotta pystyisimme elättämään perheemme, eikä energiaa ja voimia riitä kaikkeen, ei edes siihen että ehtisimme kysymään itseltämme "kuinka minä voin? Mitä minulle kuuluu?"

Kenen vika tämä on? Kuka ottaa vastuun siitä, että elämässä ei riitä aikaa itsensä kuuntelemiselle, tai edes sille että ehtisi huomaamaan että nyt tarvitsi hetkeksi pysähtyä ja miettiä asioita.
Moni haluaa mahdollisuuden tullen, päästä nopeasti rentoutumaan jotta "pääkoppa" pysyisi kasassa. Joillekin tämä on harrastamisen merkeissä, joillekin päihteiden, mutta pois on päästävä hetkeksi, oli keino mikä tahansa. Missä vaiheessa sitä ehtisi vielä huomaamaan tai tajuamaan, että perheessä on jokin piilevä ongelma, mikä ei näy selvästi? Tuskin moni nuori tulee kertomaan vanhemmille ongelmistaan, kun he huomaavat että vanhemmilla on jo tarpeeksi vaikea pitää kaikista naruista kiinni. Lapset eivät HALUA tuottaa vanhemmilleen pettymystä!

-Kannabis tuo mielihyvää ja aiheuttaa siksi riippuvuutta, millä tavalla esimerkiksi sairaalloinen laihduttaminen on parempi? Eli tätä aloin pohtimaan ja haluan tuoda tässä aiheessa oman näkemykseni esille.
Otan esimerkin, Anorexia.
Tämä sairaalloinen laihduttaminen on monelle tapa hallita sisäistä kaaosta ja kontrolloida omaa vartaloaan, koska tuntee ettei hallitse muuta elämässä. Laihduttamalla purkaa pahaa oloa ja muita ongelmia joita ei pysty käsittelemään. Tämä laihduttaminen tuo todella suurta mielihyvää aluksi ja on erittäin koukuttavaa(tiedän mistä puhun!) Lopuksi tämä kuitenkin syrjäyttää ihmisen, koska sairauden kanssa ei loppujen lopuksi voi elää normaalisti ja usein nämä anorektikot vetäytyvät omiin olihinsa ja eristäytyy ulkomaailmasta, jotta voivat keskittyä pelkästään tähän sairauteen. Tämä sairaus aiheuttaa todella suurta mielipahaa läheisille ja usein myös häpeää ja syyllisyyttä.
Pitäisikö nämä ihmiset leimata rikollisiksi ja pitäiskö heitä rangaista?
Myös tähän sairauteen liittyy usein jokin muu ulkopuolinen tekijä, mutta sairauden kulkua voi mielestäni verrata päihteiden käyttöön.

-Ylen  keskustelussa tuli esille että melkein joka toinen n.24-35 vuotias on kokeillut kannabista, (en muista tarkkaa lukua). Kuinka moni näistä on jäänyt aineeseen koukkuun, enemmän kuin viinaan?
Mitä tämä kertoo sen "koukuttamisesta"?

-Onko tässä maassa syytä keskittyä enemmän siihen, mikä aiheuttaa esim. nuorten pahaa oloa, sitä mikä ajaa heidät kokeilemaan ja käyttämään kiellettyjä aineita.
Mikä on syy siihen, että jotkut haluavat kokeilla kannabista. Jatkavat käyttöä koska haluavat päästä hetkeksi pois tästä todellisuudesta. Jäävät koukkuun ja siirtyvät ehkä vahvempiin vaarallisempiin aineisiin?
(itse olen sitä mieltä että taustalla on muutakin kuin pelkkä kannabiksen kokeilu ja sen koukuttavuus, mistä kirjoitin jo aikasemmin.)

Nyt kun olen pohtinut näitä asioita, huomaan että moni näistä seikoista puhuu kannabiksen laillistamisen puolesta, mutta tarkoitus olisi antaa pelkästään näkökulmaa sille, että tässä yhteiskunnassa on aikalailla vääristynyt kuva, siitä mikä oikeasti vie ihmisen pohjalle?

Mikä sitä pahaa oloa loppujen lopuksi aiheuttaa, joka vie ihmisen riippuvuuden kouriin?
Kuinka moni ihminen, joka voi psyykkisesti täydellisesti, eli jolla ei ole minkäänlaisia traumaattisia kokemuksia joita "kantaa repussaan", on jäänyt riippuvaiseski jostain päihteestä?

Eli olisko parempi laittaa hieman enemmän resursseja yhteiskunnan psyykkiseen hyvinvointiin, niin ehkä ihmisten ei tarvitsi paeta todellisuutta eri päihteiden avulla?!

Täällä hetkellä, kun yheiskunta on muutenkin heikoilla(oma mielipide), en välttämättä laillistaisia mitään uutta päihdettä, ennekuin täällä aletaan pohtimaan tarkemmin meidän hyvinvointia ja sitä mikä sitä pahaa oloa aiheuttaa.
Eli totta on se, että niillä joilla menee valmiiksi huonosti, voivat joutua vaikeuksiin uuden aineen laillistamisen takia, koska silloin tätä sekakäyttöä voi alata esiintymään enemmän.
Mutta olen sitä mieltä, että myös viina on sitten ihan yhtä pahasta, koska sekin on päihde jolla lääkitään pahaa oloa, aivan samalla tavalla kuin millä tahansa muulla huumeella. Eli kielletään sitten viinakin samalla!

Alettaisiinko ensin kohtelemaan kansalaisia tasavertaisesti, laitetaan ressursseja kaikkien hyvinvointiin, jaetaan rahat, niin että kaikilla olisi taloudellisesti hyvä olla, kaikilla mahdollisuus saada mielenterveydellistä apua, laitetaan valtion rahat kansalaisiin, aiheutetaan mahdollisimman vähän mielipahaa ja katkeruutta (moni varmaan on samaa mieltä siitä että esim. eduskunnan rahankäyttö aiheuttaa närkästymistä,ei siitä enempää) mutta se kuinka Suomessa kulutetaan verorahoja ties mihin, eikä keskitytä maamme olennasiin tarpeisiin, on yksi syy siihen että osa meistä syrjäytyy, haluaa vetäytyä pois tästä todellisuudesta hinnalla millä hyvänsä.
Tätä mieltä minä olen.

Uusi blogini

Päivittelen meidän perheen arkea nykyään uudessa blogissani:

http://www.uusielamanalku.blogspot.com

tervetuloa lukemaan sitä :)

pian syntyy vauva <3

Odotettu kriisipsykologian arvosana!

Kirjoitin aikaisemmin talvella, siitä kun stressasin tuon kriisipsykologia-kotitentin kanssa.. kirjoitin monta eri aihetta ja aina olin tyytymätön. Sen piti olla henkilökohtaisesta kriisistä/traumasta, ja minulla oli niin vaikea saada siitä sellainen kuin halusin!
Kuitenkin, nyt pisteet viimein saapuivat ja arvatkaa mitä!!? Olin saanut 5, eli täydet pisteet, whoohooo, olen todella ylpeä itsestäni. Varsinkin kun siitä tuli niin henkilökohtainen ja pelkäsin että saan siitä huonot pisteet!
Jees, tästä tuli motivaatiota taas kevään loppukiriin! on nimittäin pikku paine päällä!

Vatsatauti ynnä muuta!!

Heips!
Nyt minun on pakko pitää hieman taukoa tästä blogista!
Meille lyö kokoajan uusi tauti päälle, nyt toivutaan aivan hirveästä vatsataudista koko perhe, ja raskaana tuo tauti on käsittämättömän raju.. tuntuu että kylkiluut on katkennut laattailusta, selkä/lonkat kipeät ja niskat jumissa ja muutenkin aivan loppu.. Heti vatsataudin yhteydessä tuli vielä flunssa.. aivan uskomatonta!
Olen niin väsynyt tällähetkellä, että en jaksa mitään.. koulukin on kärsinyt ja viikonloppuna jäi todella mielenkiintoinen kurssi väliin :( blaah!
Palailen  kun tämä kierre vihdoin päättyy ja voimat palaa!!
Iloista keväänodotusta kaikille!

Lisää vauva-uutisia ja myöhäiset pääsiäiskuulumiset

Heips!
Käytiin sittenkin trullittelemassa pääsiäisenä.

Minusta tuntui että en voinut ohittaa trullittelua tänä keväänä, ja kivaa oli taas :)
Poikamme oli niin super-söpö pikkutrulli ja kaikki ihastuivat häneen!
Saimme myös kirppari-asiat hoidettua, joten nyt on pöytä ollut viikon ja kiirettä pitää, koska sinne pitää ehtiä siivoamaan joka päivä.
Minun vaatteeni ovat vain niin pientä kokoa ettei moni voi ostaa :/ vaikka meillä onkin todella halvat hinnat ja hyviä tuotteita.. entisenä vaatemyyjänä tuo vaatteiden ostaminen on ollut "hieman" käyttötarkoitusta suurempi.. eli liki uusia vaatteita myyn!
Jeps, vauva siellä minunkin masussani potkii <3